Yhdistyksen järjestämä esineruututreeni on hieno tilaisuus treenaamiseen. Tämä kerta varsinkin oli ratkaiseva Pyryn kehityksen kannalta.
Tähän asti olin käskyttänyt Pyryä ystävällisesti ja etsinyt sopivaa palkkaa sille. Namit, pallo tai mikään muu lelu ei ole kelvannut vaan Pyry on leikkinyt "hauskaa ja huvittavaa hauvaa" kanssani hyppelehtimällä ympäri esineruuta. Olen varmasti tehnyt kaikki mahdolliset konstit ja Pyry on vaan naureskellut partaansa.
Nyt oli mukana eri kouluttaja joka kehoitti käskemään Pyryä vihaisella äänellä tuomaan esineen. Ja ihme tapahtui, hämmästyneenä äänensävystäni Pyry tuli ja luovutti esineen! En ollut uskoa silmiäni, näinkö yksinkertaista se olikin. Toiset kouluttajat olivat kehoittaneet kehumaan koiraa, juoksemaan poispäin lelun kanssa yms. ja Pyry vain nauroi.
Eipä ole tuollaista klovnia osunut ennen kohdalle. Kaikki mustikseni ovat tuoneet esineet vauhdilla ja luovuttaneet ne kauniisti. Niille ei ole koskaan tarvinnut korottaa ääntään ja palkka on aina kelvannut niille, oli se mikä tahansa. Kippurahäntä on kyllä eri maata, ei puhettakaan mustiksen nöyryydestä.
Kiitos Jormalle valtavan hyvästä ohjeesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti